Tähän blogiin kuulumattomasta syystä olen joutunut viettämään aikaa eksäni kanssa. Sanotaan häntä vaikka herra X:ksi.
Edelleen tähän blogiin kuulumattomasta syystä ... ei hitto, tämä menee liian vaikeaksi. Sanotaan suoraan, että meillä on yhteinen lapsi.
Herra X on tyyppi, jonka takia on keksitty sanonta "onni täällä vaihtelee". Toisinaan hän on ystävällinen ja kaikin puolin ihana, toisinaan taas jotain ihan muuta. Viime aikoina, kun olemme joutuneet tekemisiin, hänen kanssaan on pitkästä aikaa ollut helppoa ja mukavaa. Melkein muistan, miksi alun perin lyöttäydyimme yksiin.
Turha tätä on haikailla, mutta ei taida sittenkään vaihtamalla parantua.
Toisaalta, nythän meitä on kolme arkea pyörittämässä. Suurin osa töistä ja vastuusta lankeaa minulle - mitäs olen niin luotettava ja joustava - mutta apuna ja tukena on peräti kaksi miestä. Kumpaakin tarvitsen, eri hommiin vain: herra X:ää kuskaamaan ja kasvattamaan lasta kanssani, herra A:ta taas seksiin ja veneilyyn.
Herra A:ssa on yksi iso plussa: se tykkää musta ja haluaa mua. Miksi murehtisin tulevaa. Olisikohan aika luottaa siihen, että kyllä herra omastaan huolen pitää?
