Tiedätte kai ne salaperäiset tahot? No, totta kai te tiedätte. Jos joku ei tiedä, ei se mitään, ei sillä ole tämän jutun kannalta mitään merkitystä. Te ootte joka tapauksessa ihkuja! (Kolmas viinilasillinen menossa, toim. huom.)
Semmoinen juttu tuli vaan mieleeni, että joidenkin sinänsä ihanien tyyppien uteliaisuutta ja tirkistelynhalua voi käyttää hyödyksikin. Yöpöydän laatikoihin voi jättää pieniä viestejä, ja puolijulkisessa blogissa voi antaa vinkkejä siitä, mitä elämästä milläkin hetkellä puuttuu.
Nyt kun olen saanut oman annokseni namia ja lisääkin on tiedossa, en tietenkään ole tyytyväinen, vaan alan kaivata myös seikkailua ja romanssia. Olenko ainoa, joka kerta toisensa jälkeen törmää epäromanttisiin miehenpuoliin? Vai onko tämä yleisempikin ongelma, johon täytyisi puuttua? Voitaisiinko poikien yläasteen liikuntatunneilla opettaa, että naisille sopii lähetellä höpöhöpöviestejä vaikka ei olisi mitään asiaakaan? Tai pitäisikö tämä asia ottaa puheeksi poikalasten vanhempien kanssa neuvolassa?
Olisiko jollakulla hyviä vastauksia?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Tämä on vähän kuin sellainen sarja, josta kansa näkee telkkariosuuden (=Kukkamaa) ja premiumposse extrat (=Aitoa nahkaa)!
Iik, multakin on mennyt käsien kautta neljä poikalsta enkä ole ollenkaan varma, olenko kyllin eksplisiittisesti tuota asiaa tähdentänyt.
(Ja ajatteles, just nyt minua ei ollenkaan lohduta, että tämä paikallinen mies höpöttelee päivät pääksytyksin hempeiksi tarkoitettuja juttuja. Just nyt olis enemmänkin toffeemieliteko.)
Olipa hieno telkkarivertaus, olen otettu! Minä en ole kuin yhden poikalapsen äiti, mutta ymmärrän kyllä huolesi. Ja ymmärrän kaikki loputkin. Sittenhän sitä vasta alkaa kaivata hempeitä puheita, kun toffeennälkä on tyydytetty. Maslow jo tiesi, että ruumiilliset tarpeet tulevat ennen henkisiä.
Ääh, ne liirumlaarumit ovat vaarallisia, niistä just tulee sellaisia ahdistavia riippakivia. Paitsi olen kyllä aikanani saanut kauniita ja viehättäviä tekstareita, puheluita, kirjeitä ja sähköposteja. Pitää kai vaan sanoa, että elämälle kiitos.
Et ole. Pitäisi. Kippis!
Satujatar: Täytyy tunnustaa, että kyllä minäkin olen joskus edellisessä elämässä saanut oman osani liirumlaarumia. Minusta se on yleensä pelkästään piristävää. Lässytysviestit saisivat mieluiten kulkea kumpaankin suuntaan, kyllä nainenkin saa niitä lähettää.
Jenni: Jesh. Sille! Kippis!
Lähetä kommentti