13.11.08

Voiko naimisissa olevaa naista kosia?

En edelleenkään tiedä, miltä rakastaminen tuntuu, koska minulle rakkaus ei ole tunne vaan yhtäältä tietoinen päätös ja toisaalta oma asenne maailmaan, erityisesti läheisiin (poikkeus on äidinrakkaus, joka humahti minuun reilu seitsemän vuotta sitten ja jäi siihen). Sen tiedän, että minusta on ihana katsella Herra A:n kasvoja ja ilmeitä. Tunnen häntä kohtaan halua ja hellyyttä. Pidän hänen hyvistä ominaisuuksistaan ja tavoistaan ja rähjään huonoille. Rakastan melkein kaikkea, mitä hän minulle tekee, alkaen selän sivelystä ja päättyen johonkin ihan muuhun. No niin, tulihan se rakkauskin sieltä.

En myöskään tiedä, miten Herra A:n kanssa käy, mutta näköjään olen valmis katsomaan kortit aika pitkälle. Olemme jo sopineet siitäkin, että jos kakka osuu tuulettimeen, ei riidellä vaan erotaan sopuisasti. Saa nähdä.

Herra A aikoo varata konepajalta ajan sormusten sorvaamista varten. En tiedä, pitääkö kultakin käydä itse huuhtomassa Lemmenjoelta. Olisihan se somaa.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Just tota se rakastaminen on. Tunne JA päätös.

Onnea muru!