Olen kai vähän liian käytännöllinen semmoiseen, että jahtaisin jotain unelmieni miestä. En osaa kuvitella itseäni sellaisessa touhussa. Todennäköisesti unelmien mies olisi joka tapauksessa oman kaliiberini ulkopuolella, ei edes huomaisi minua tai pitäisi minua ärsyttävänä akkana. Järjestetty avioliitto olisi sopinut minulle ihan hyvin. Kunhan järjestetty aviomies olisi ollut iso ja vaalea.
Herra X:n kanssa oli pidemmän aikaa jo sellainen tunne, että mikään ei riitä. Herra A:n kanssa ei sitä ongelmaa toistaiseksi ole. Riitän oikein hyvin, ja saan jopa ihailua osakseni.
Rakkaus on asenne. Pariutuminen ja yhdessä pysyminen on valinta, joka pitää tehdä uudestaan säännöllisesti, mieluiten joka päivä. Pointti on siinä, että valitsee joka kerta samalla tavalla. Tietenkin puolison täytyy nähdä asia samoin ja toimia tämän näkemyksen mukaan. Onhan siinä aika paljon liikkuvia osia. Ei ole ihme, että ihmiset eroavat – mutta minun ei välttämättä enää tarvitse. Ruoho on tasan yhtä vihreää omassa pihassa.
Vaikka olisihan se ollut kiva päästä Rohanin ratsumiesten leirille kahvinkeittäjäksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti